Pääkirjoitus: Askel ylöspäin

Kuinka moni meistä on valinnut opiskelupaikkansa sen perusteella, että se vie johtajan tehtäviin? Kuinka moni on ajatellut olevansa tulevaisuudessa ammatiltaan johtaja (ja suuri sellainen)?

Täysin mutu-tuntumaan perustuva veikkaukseni on, että aika harva. Johtaminen on jotain, joka tulee eteen uran edetessä, mutta se ei määrää alaa, jota lähdetään opiskelemaan.

Se ei ole ihme, sillä Suomessa ei pelkillä johtajataidoilla usein pitkälle pötkitä – sisältö on tärkein alalla kuin alalla. Ammattijohtajia on harvassa ja johtajat kasvatetaan asiantuntijoista talon sisällä. Tämä on hyvä uutinen: johtamisesta kiinnostuessaan siihen voi kasvaa. Tietäisi vain miten.

Osviittaa johtajaksi kasvamiseen saa tämän lehden sivulta 10 alkavassa jutussa, jossa TTY:n professori Tuomo Peltonen ja Aalto-yliopiston akatemiatutkija Mari Kira pohtivat johtajuutta ja diplomi-insinöörejä johtajina. Pari sivua myöhemmin käytännön kokemuksiaan kertovat UPM:n energialiiketoiminta-alueen johtaja Anja Silvennoinen ja SRV Rakentajien aluepäällikkö Virpi Ekholm – diplomi-insinöörejä hekin molemmat. Johtajaksi mielivän kannattaa lukea myös Tekniikan akatemian johtajan Ainomaija Haarlan kokemukset sivulta 32.

Nuori – ja vähän vanhempikin – johtaja saattaa kokea oman tilanteessa esimiehenä epävarmana. Kuitenkin hyvän johtajan erottaa juuri siitä, että hän sietää epävarmuutta. Siihen, ettei osaa ja tiedä kaikkea, on johtajan totuttava.

Ensimmäinen askel ylöspäin urapolulla on siis itsetutkiskelun paikka. Kaikki lähtee taas kerran liikkeelle siitä, että tuntee itsensä:
mitä osaa ja mitä ei.

Päivi Piispa
päätoimittaja.