Tankki täyteen, kiitos!
Tulevaisuudessakin tankataan, mutta mitä? Liikenne lisääntyy, öljy käy vähiin, ilmasto huutaa kestäviä vaihtoehtoja. Jo nyt autoilijalle on tarjolla useita vaihtoehtoja, mutta miltä näyttää tulevaisuus?
– Fiksuin auto on jo olemassa: FlexiFuel-moottorilla varustettu hybridiauto. Mikäli kaikki autoilijat vaihtaisivat tällaiseen peliin, päästöt vähenisivät heti kymmenekseen nykyisestä, lataa St1-konsernin hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen.
Mutta. Maailma ei ole mustavalkoinen eikä tulevaisuuden polttoaineongelma helppo ratkaista.
– Puhutaan monimutkaisesta yhtälöstä, kun pitäisi edistää globaalia autoteollisuutta, polttoainevalmistusta ja lainsäädäntöä samassa tahdissa. Toistaiseksi infrastruktuuri ja autoteollisuus pyörivät öljyn ympärillä, mutta uskon että tästä eteenpäin biopolttoaineiden kehitys kiihtyy. Faktaa kuitenkin on, että energia-alalla asioita ei ratkaista vuodessa vaan vuosikymmenissä, Anttonen sanoo.
Biopolttoaineiden nykyhistoria ulottuu 1990-luvun lopulle. Toisaalta heräsi tarve löytää vaihtoehto öljylle, toisaalta alettiin kiinnostua ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Anttonen uskoo, että yhtä öljyn korvaavaa raaka-ainetta ei ole, vaan vastaavan polttoainemäärän tuottamiseksi tarvitaan jopa satoja energianlähteitä.
Alun perin biopolttoaineiden kehityksessä lähdettiin etsimään nestemäisiä vaihtoehtoja bensiinin ja dieselin tilalle. Nykyiset bensiinit E5 ja E10 ovat saaneet nimensä sisältämänsä etanolipitoisuuden mukaan. FlexiFuel-moottorilla varustettu auto sen sijaan voi käyttää bensiiniä, korkeaseosetanolia (E85) tai niiden sekoitusta.
– Etanolipuolella teknologia ja osaaminen ovat olemassa. Esimerkiksi Suomessa jo viitisenkymmentä St1:n ja ABC:n asemaa myy kotimaista biojätteestä valmistettua korkeaseosetanolia. Dieselpuolella kehitettävää on enemmän, sillä nykyisellään biodieselin jalostus on kallista. Todellinen vaihtoehto biopolttoaineista tulee, kun lainsäädännöllä aletaan ohjata ihmisten valintoja nykyistä enemmän, Anttonen uskoo.
Biopolttoaineiden neljä sukupolvea
Professori Peter Lund Aalto-yliopistosta jakaa biopolttoaineet neljään sukupolveen sen mukaan, millaisista raaka-aineista ne on jalostettu. Ensimmäisen sukupolven aineiden tuotanto kilpailee tyypillisesti elintarviketuotannon kanssa, sillä niitä valmistetaan esimerkiksi rypsistä. Toisen sukupolven aineita jalostetaan jätteistä tai metsäteollisuuden sivutuotteista. Kolmannen sukupolven polttoaineiden tuotanto käynnistyy toden teolla lähitulevaisuudessa, ja niitä jalostetaan muun muassa merilevästä. Neljännen sukupolven polttoaineiden valmistuksessa hyödynnetään biokemiallisia prosesseja ja geeniteknologiaa.
Biopolttoaineiden kehitystä voidaan tarkastella monesta perspektiivistä ja se pitää sisällään paljon muutakin kuin teknologiaa. Biopolttoaineiden tuotantotapa ratkaisee, kuinka merkittävä rooli biopolttoaineilla on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. On esimerkiksi arvioitu, että ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden tuotanto kuluttaa enemmän energiaa kuin mitä polttoaineesta saadaan.
– Biopolttoaineiden tuotanto pitää nähdä kokonaisuutena; teknisen ja taloudellisen näkökulman lisäksi on huomioitava tuotannon sosiaaliset, poliittiset ja ympäristövaikutukset. Bioenergia on osa luontoa, ja monesti sen tuotanto kilpailee muun muassa maasta ja vedestä ruokatuotannon kanssa, eikä siten ole kovin kestävällä pohjalla. Tuotannon kestävyydessä piileekin biopolttoaineiden tuotannon suurin haaste sekä tiedemaailman että yritysten näkökulmasta, Lund sanoo.
Vaihtoehtoja on
Nestemäisen polttoaineen lisäksi auton voi tankata kaasulla tai ladata sähköllä. Sähköauto ei liene tavanomaisen kuluttajan käsissä vielä vuosiin korkean hintansa vuoksi. Kaatopaikkojen kaasuista ja maatalouden biojätteestä tuotettava biokaasu sen sijaan on varteenotettava vaihtoehto liikenteen polttoaineena.
– Biokaasun hiilijalanjälki on hyvin pieni. Etenkin maailman suurissa kaupungeissa biokaasun tuotannolla saataisiin ratkaistua myös jäteongelma. Toisaalta pelkkään polttoainekysymykseen keskittyminen ei välttämättä ole järkevin ratkaisu, vaan infrastruktuuria pitäisi tarkastella kokonaisuutena ja esimerkiksi julkisen ja raideliikenteen osuutta kasvattaa, Lund toteaa.
Katse eteenpäin
Sekä Anttonen että Lund näkevät biopolttoaineiden tuotannon merkittävänä työllistäjänä tulevaisuudessa.
– Tämän alan tekemiselle ja laitekannalle on takuulla globaalisti iso kysyntä. Näen erittäin suurta bisnespotentiaalia osaamisen, laitteiden ja huoltotyön viemisessä muihin maihin. En ehkä lähtisi itse myymään polttoainetta muualle, vaan auttaisin heitä hyödyntämään sitä paikallisesti, Anttonen miettii.
– Suomessa olemme edelläkävijöitä biopolttoaineiden tuotannossa, ja sitä osaamista kannattaisi viedä maailmalle. Kaikki viittaa siihen, että tämän alan osaajista tulee olemaan pulaa. EU:n arvion mukaan seuraavien vuosikymmenten aikana Eurooppaan syntyy 800 000 uutta työpaikkaa niin sanotun vihreän energian ympärille. Energia-alasta kiinnostuneen opiskelijan kannattaakin suunnata katseensa eteenpäin ja hankkia osaamista uusien energiamuotojen alueelta, Lund vinkkaa.
Teksti: Marianne Valta
Kuvat: Markus Kauppinen ja St1.
