Uudet laskentamenetelmät tehostavat radanparannusta
Diplomi-insinööri Juho Mansikkamäki löysi väitöstyössään elementtimenetelmään perustuvia laskentamenetelmiä, joilla ratapenkereen kuntoa voidaan arvioida nykyistä tarkemmin. Juho Mansikkamäki, 31, työskentelee tohtorikoulutettavana rakennustekniikan laitoksella Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä projektipäällikkönä Ramboll Finland Oy:ssa. Suomalainen raideliikenne on lähihistorian valossa hyvin turvallista. Radoilla liikennöivä kalusto on nykyaikaista, samoin ratainfra näkyviltä osiltaan. Itse ratapenger ja sen alla oleva pohjamaa sen sijaan jäävät silmältä piiloon. Rataverkkomme on pääosin rakennettu jo ennen toista maailman sotaa, jolloin ratapenkereiden alle jäi monin paikoin hyvin heikkoja pohjamaita, kuten savea ja turvetta. Tällaisia pehmeikköosuuksia on rataverkollamme tuhansia ja niiden korjaaminen jälkikäteen nykyvaatimusten mukaiselle tasolle on erittäin kallista. Tähän korjaustyöhön Liikennevirasto käyttää vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Mansikkamäen väitöstyössään toteamilla laskentamenetelmillä heikkokuntoisimmat pehmeikköosuudet pystytään löytämään nykyistä luotettavammin. Tällöin stabiliteetinparannusinvestoinnit pystytään keskittämään nykyistä tehokkaammin. – Uusien laskentamenetelmien avulla jo todettuja ongelmapehmeikköjä pystytään myös arvioimaan uudelleen. Tällöin osa jo kunnostustoimia odottavista osuuksista voidaan todeta vakavuudeltaan riittäviksi ja ohjata määrärahat huonompikuntoisille osuuksille, Mansikkamäki kertoo.
