Kemiaa kuunareita
Vuoden teknologiajohtajaksi valittu Kenneth Ekman on käytännön mies, joka on luonut menestyksekkään uran kemian parissa. Hän arvostaa todellista tekemistä ja muistelee lämmöllä teekkariaikojaan.
Kenneth Ekman on kiireinen mies. Useiden puhelinsoittojen ja parin sähköpostin jälkeen saamme sovittua haastatteluajan. Ekman on tulossa nykyisestä kotikaupungistaan Kaarinasta Helsinkiin työasioissa ja lupautuu tapaamaan minut.
Lyhyiden puhelinkeskustelujen perusteella olen piirtänyt vuoden teknologiajohtajaksi valitusta Ekmanista mieleeni kuvan tiukasta liikemiehestä. En voisi pahemmin olla väärässä. Haastatteluun saapuu rento ja ystävällinen mies, joka kertoo avoimesti elämästään ja poseeraa luontevasti kameralle. Kuvaus- ja haastattelupaikkana toimivan Kaisaniemen kirjaston arkkitehtuuria Ekman kehuu vilpittömästi.
Kenneth Ekman on CrisolteQ Oy:n toimitusjohtaja ja yksi perustajista. CrisolteQ Oy on Kokkolassa sijaitseva kemianteollisuuden kierrätykseen erikoistunut yritys. Se kehittää menetelmiä, joilla voidaan ottaa talteen ja kierrättää ainesosia kemianteollisuuden sivuvirroista.
Ekman valittiin tänä vuonna vuoden teknologiajohtajaksi. Tuomariston mukaan Ekman edustaa yrittäjyyttä, jota Suomessa tarvitaan. Tekniikan Akatemia jakaa Vuoden teknologiajohtaja -palkinnon vuosittain.
Teekkarielämää
Kysymyksiin lapsuudesta Ekman vastaa lämpimästi hymyillen. Hän syntyi Karjaalla ystävänpäivänä, noin yhdeksän minuuttia kaksoissiskonsa jälkeen. Perheessä oli ennestään jo vanhempi tytär. Lapsuus Karjaalla oli mukavaa aikaa. Ekman muistelee, että mitään jäynää ei voinut kotona tehdä, sillä ”äiti tiesi heti”.
Musiikki oli rakas harrastus lapsesta alkaen.
– Soitin sekä pianoa että kitaraa. En kuitenkaan halunnut musiikista ammattia, sillä tiesin, että se on rankkaa eikä välttämättä elätä. Halusin kunnollisen ammatin itselleni, Ekman sanoo.
Hän asui Karjaalla siihen asti kunnes lähti Turkuun Åbo Akademiin opiskelemaan kemian diplomi-insinööriksi. Muutto Turkuun oli yllättävä ja rohkea veto, sillä kaikki kaverit jäivät pääkaupunkiseudulle opiskelemaan.
– Lähdin heti mukaan Kemistklubben-teekkariyhdistykseen ja olin kulttuuriministerinä, pr-päällikkonä, Axelds sportsklubbenin puheenjohtajana ja laulunjohtajana sitseissä. Vietin paljon aikaa teekkariyhdistyksessä ja tapasin siellä kaikki nykyiset ystäväni. Sanoisin, että teekkarielämä vaikutti 95-prosenttisesti nykyiseen elämääni.
Opiskeluvuosien lomassa, vuonna 1983, Ekman tapasi nykyisen vaimonsa. Pariskunta on ollut yhdessä nyt 30 vuotta ja heillä on kaksi lasta.
– Opin Åbo Akademissa laajasti kemiasta. Olen aina tykännyt tehdä töitä käsilläni. Opinnot sujuivat hyvin teekkarielämän sivussa, Ekman naurahtaa.
Opiskelijaelämä oli tärkeää aikaa. Se on perusta, jolle elämä ja ura rakennetaan. Ekmanin mielestä opiskeluaika on arvokasta, koska silloin tutustuu ihmisiin, saa kokemuksia ja rakentaa mielipiteitä.
Opintojen loppuvaiheessa Ekman sai Neste Oililta diplomityöpaikan. Työ oli Porvoossa, joten hän muutti tyttöystävänsä kanssa Vantaalle. Valmistumisen jälkeen Ekman palasi Turkuun jatkamaan opintoja Åbo Akademissa tohtoriksi asti.
50-jalkainen kuunari
– Insinöörien on tärkeä tietää, miten asiat saadaan toimimaan käytännössä, Ekman tuumaa mietteliäästi.
Ekman ei tarkoita vain oman insinööritieteensä hallitsemista käytännössä. Hän puhuu yleensä kädentaidoista ja tekemisestä. Ekman oppi itse käytännön töistä muun muassa rakentamalla ystäviensä Peter ja Gunnar Laurenin kanssa 50-jalkaisen kuunarin.
– Ystäväni tutustutti minut purjehduksen saloihin Turun saaristossa. Purjehdimme koko 80-luvun hänen isänsä veneellä. Vuosikymmenen lopussa ystäväni kysyi, kiinnostaisiko minua rakentaa purjevene ihan nollasta, Ekman muistelee.
Totta kai kiinnosti. Kuunarin rakentaminen oli haastavaa ja kiehtovaa. Käytännön taidot karttuivat, kun piti oppia käsittelemään raskaita osia oikein. Kokonaisen veneen nostaminen ja kääntäminen on tarkkaa puuhaa.
– Veneen rakentamisen aikana opin paljon yrittämiselle tärkeitä taitoja, kuten miten käsitellään raskaita esineitä. Myöhemmin tuotantoyksiköiden nostamisessa ja kääntämisessä tästä oli hyötyä.
Laivanrakennuksen ohessa jatko-opinnot etenivät pikkuhiljaa. Väitöskirja syntyi kuin syntyikin lopulta, mutta sekään ei oikein riittänyt. Ekman halusi tuntea tehneensä jotain hyödyllistä opintojensa aikana. Jotain konkreettista, jotain minkä voisi tuotteistaa.
– Minulle tärkeintä oli se, olenko tehnyt jotain järkevää. Ajattelin, että jos olen, niin joku on siitä myös valmis maksamaan, Ekman selventää.
Niinpä Ekman päätti ystävänsä kanssa tehdä uhkarohkean vedon ja perustaa yrityksen, Smoptechin. He olivat jo aiemmin aloittaneet tutkimusyhteistyön Raision kanssa. Testit kuitukatalyytin käytöstä sitosterolin hydrauksessa olivat onnistuneet hyvin ja Raisiolla oltiin innoissaan. Tuote haluttiin viedä markkinoille.
Nykyään Raisio käyttää sitosterolin johdannaisia Benecol-tuotteessaan. Smoptechin kehittämää kuitukatalyyttia käytettiin Benecolin tehoaineen valmistuksessa. Englantilainen Johnson Matthey -yritys kiinnostui pian Smoptechistä ja osti sen itselleen.
– Se oli opettavaista aikaa. Kompastus oli se, että isossa yrityksessä luovuus ja ajattelu tapetaan usein politikointiin. Minä en kestä sitä ollenkaan. Tämä johti siihen, että vuonna 2004 päätin tehdä jotain muuta, Ekman kertoo.
Vain kemiaa
Yrittäminen jäi päälle, vaikka omaa yritystä ei enää ollut. Päätös perustaa uusi yritys oli aika helppo. Ekman päätti perehtyä kemianteollisuuden sivuvirtoihin. Hän oli aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon aineita hukataan. Entä jos keksisi tavan hyödyntää kaikki aineet sivuvirroista?
Samaan aikaan Ekmanin entinen yhtiökumppani Mats Sundell muutti Pohjanmaalle ja bongasi sieltä hyvät laboratoriotilat.
– Hän soitti mulle että Ekki, tule Kokkolaan katsomaan, täällä on uudet laboratoriotilat, Ekman naurahtaa.
– Menin sinne ja rupesin tutkimaan erilaisia sivuvirtoja. Samaan aikaan OMG:n tutkimusjohtaja Joni Hautojärvi, johon olin tutustunut opiskelijana, kysyi, onko minulla jokin menetelmä saada talteen kobolttia ja reeniumia. Tutustuttiin asiaan ja löydettiin liuotusmenetelmä, jolla se onnistui.
Menetelmä näytti lupaavalta, mutta käsiteltävää tavaraa oli 150 tonnia. Miehiltä puuttui tuotantolinja tavaran käsittelyyn ja pääoma sen rakentamiseen. Ekman kääri hihat ylös ja ryhtyi keräämään rahaa samaan aikaan kun suunniteltiin itse laitosta. Rahaa kerättiin lopulta noin 1,8 miljoonaa euroa. Mukaan tuli Finnveran aloitusrahasto Avera, Finnvera itse ja Nordea. Yhtiökumppaniksi tuli vielä vanha opiskelijakaveri Manne Carla.
Laitoksen suunnittelu Kokkolaan alkoi vuonna 2007. Keväällä 2008 OMG Kokkola Chemicals ilmoitti haluavansa mukaan. He tarjosivat tilat ja ostivat Averan osuuden yhtiöstä.
– Ensimmäinen koe-erä ajettiin 2009. Sehän ei toiminutkaan niin kuin olisi pitänyt, Ekman kertoo.
Asiakas antoi CrisolteQille lisäaikaa, ja muutamassa kuukaudessa kehitettiin parannettu menetelmä koboltin ja reeniumin talteenottamiseen.
– Hullunrohkeaahan se kaikki oli. Ei meillä ollut sen kokoiselle laitokselle silloin muita asiakkaita. Mutta ollaan pysytty hengissä tänne asti, ja nyt tää homma lähtee käyntiin. Nyt kaikki puhuu teollisista symbiooseista ja miten sivuvirtoja voidaan käyttää raaka-aineena johonkin muuhun. Tähän CrisolteQin toiminta on tähdännyt alusti asti.
Kehä kolmosen ulkopuolelle
Vuoden teknologiajohtaja haluaa kannustaa nuoria teekkareita olemaan rohkeita. Kannustaa yrittämään ja luomaan uutta.
– Kannattaa katsoa, mitä oven toisella puolella on. Jos yrität etkä anna periksi niin mukaan tulee tuuriakin. Mutta teknologiayrittämisessä ei ole angrybirdsejä. Ei tule nopeaa rahaa.
Tällä hetkellä, CrisolteQin saadessa kunnolla ilmaa siipiensä alle, Ekman haluaa kehittää lisää. Nyt laitoksella erotellaan kobolttia ja reeniumia, mutta tulevaisuudessa halutaan erotella myös muuta, kuten mangaania ja nikkeliä. Ottaa talteen mitä tahansa arvokasta sivuvirroista. Sen jälkeen ainesosat kierrätetään takaisin asiakkaille tai tehdään uusia tuotteita markkinoille.
Tällainen kunnianhimoinen ajattelu, ja sitä seuraavat käytännön teot, ovat juuri niitä syitä miksi Kenneth Ekman valittiin vuoden teknologiajohtajaksi. Ja hänellä on asiaa nuorille teekkareille:
– Ei kemiaa voi tehdä kehä kolmosen sisäpuolella! Kun on nuori, liikkuminen on helpompaa. Ja enemmän poikkitieteellisyyttä ja todellista tekemistä. Kaikki, joilla on tällaisia ajatuksia, olkaa yhteydessä, Ekman naurahtaa.
Teksti: Helena Hyvönen
Kuvat: Teemu Granström.
