Hyvä johtaja ei valehtele
Nina Kopola astui kaksi vuotta sitten suuriin saappaisiin, kun hänestä tuli ison yrityskaupan tehneen Suominen Oyj:n toimitusjohtaja. Hän uskoo, että paras tapa johtaa on olla aina oma itsensä.
Kun 170 miljoonan euron liikevaihdon Suominen Oyj osti itseään tuplasti isomman Ahlstromin kuitukangasliiketoiminnan vuonna 2011, oli yritys haasteen edessä. Siihen haasteeseen tarttui Nina Kopola. Hän aloitti Suomisen toimitusjohtajana joulukuussa 2011, pian yrityskaupan jälkeen.
Kahden vuoden aikana Suomisella on tehty säästöohjelma, joka muutti toimintatapoja, mutta sisälsi myös irtisanomisia. Se oli kuitenkin pakko tehdä, jotta voitiin katsoa tulevaan.
”Ollaan luomassa ihan uutta yritystä, ja se kiehtoo”, Kopola sanoo innokkaasti.
Ollaan Suomisen pääkonttorissa Ruoholahdessa. Näkymät kahdeksannesta kerroksesta ovat hulppeat. Kopola kertoo, että pääkonttorissa istuu vain kymmenen ihmistä. Se on aika vähän nyt yli 400 miljoonan euron liikevaihdon omistavalle yritykselle. Mutta Suomisella halutaan tehdä asiat virtaviivaisesti.
”Kyllä tässä on aikamoista, kun yritys kasvaa rysäyksellä noin paljon. Perusprosessit täytyy luoda uudestaan. Ensin pitää saada pohja ja tase kuntoon, sitten voidaan lähteä kasvamaan.”
Suomisen ROI (return on investment) on tällä hetkellä miinuksen puolella ja velkaantumisastekin yli sata. Suuri yrityskauppa tehtiin nimittäin velkarahalla, kuten yrityskaupat yleensä.
Kopolan mukaan yrityksen tavoite on nostaa ROI kymmeneen prosenttiin ja laskea velkaantumisaste jonnekin 80 prosentin alapuolelle. Vasta sen jälkeen voidaan oikeasti kasvaa.
Rohkeutta tarttua mahdollisuuksiin
Kopolan tie toimitusjohtajaksi ei ollut kovin perinteinen. Toimitusjohtajaksi hänellä oli moniin kollegoihinsa verrattuna vähemmän kokemusta liiketoimintavastuusta.
Tammisaaresta kotoisin oleva Kopola valmistui prosessikemian diplomi-insinööriksi Åbo Akademista vuonna 1985. Lisensiaattia varten hän muutti Ranskaan. Hän teki silloin tutkijana töitä Suomen akatemialle, ja lisensiaatintyö valmistui Ranskassa vuonna 1989.
Kopola aloitti jopa väitöskirjan kirjoittamisen, mutta hylkäsi sen päätettyään ettei halua akateemiselle uralle. Sen sijaan ura teollisuudessa alkoi kiinnostaa ja sai lopulta alkunsa 90-luvun alussa tutkimusinsinöörinä Neste Chemicalsilla. Samoihin aikoihin syntyivät Kopolan molemmat lapset. Tutkijana Kopolalla oli säännölliset työajat ja lasten ollessa pieniä hän teki lyhennettyä työpäivää.
Työvuosia samalle työnantajalle kertyi kaksikymmentä. Sinä aikana yrityksen nimi ehti tosin muuttua, kun Neste Chemicals ja norjalainen Dyno yhdistyivät vuonna 2000. Syntyi Dynea Oy, ja Kopolasta tuli markkina-analyytikko.
”Sitten nousin johtoryhmään globaaliksi markkinointijohtajaksi 2006 ja kaksi vuotta myöhemmin liiketoimintavastuulliseksi Euroopan johtajaksi. Tein hyvin laajalla spektrillä hommia ja siksi viihdyinkin niin pitkään samalla työnantajalla”, Kopola kertoo.
Viimein vuonna 2011 Kopola sitten siirtyi Suominen Oyj:n toimitusjohtajaksi.
”En koskaan tehnyt mitään urasuunnitelmaa. Pitää vain olla rohkeutta tarttua tilaisuuksista kiinni. Miehet hyppää helpommin mahdollisuuksiin, vaikkei olis sataprosenttisen varmoja, että pärjää. Pitää vain hypätä. Pääseehän sieltä pois, jos tuntuu ettei toimi.”
Ei mitään rooleja
Kaksi vuotta toimitusjohtajuutta ei Kopolan mukaan ole vielä ylpeilyn paikka. Vaikka Suominen onkin menossa oikeaan suuntaan, vielä ei olla perillä. Kun toiset kaksi vuotta on kulunut, toimitusjohtaja toivoo yrityksen olevan jo paljon lähempänä tavoitteita.
”Tykkään siitä, että pystyy vaikuttamaan suoraan asioihin ja samalla kantaa myös vastuun siitä, mitä saa aikaan”, Kopola sanoo hymyillen.
Uuden strategian ja kasvutavoitteen myötä Suomiselle on palkattu uusia keskitason johtajia. Yrityskaupan myötä henkilökunta tuplaantui. Toimitusjohtajana oleminen on pohjimmiltaan ihmisten johtamista, ja sellaisena Kopola roolinsa näkeekin. Hän toteaa, että johtaminen on aina ihmisten johtamista, koska eihän asioita voi johtaa.
Kun Kopolalta kysyy, mitä hän on oppinut johtamisesta, hän hiljenee hetkeksi.
”On tosi tärkeetä, että kaikki mitä sanot, on totta. Valehteleminen on hirveen huono juttu, ja se tekee omankin elämän hankalaksi”, Kopola vastaa mietittyään.
”Mä oon myös aina sama persoona, ei mulla ole toimitusjohtaja-roolia. Tekee asioista helpompaa, kun ei oo eri rooleja. Aina voi olla oma itsensä.”
Heti perään Kopola lisää olevansa myös vaativa. Jos jostain yhdessä sovitaan, siitä on pidettävä kiinni. Ja päätöksiä on osattava tehdä, vaikkei aina olisi kaikkea tietoakaan saatavilla.
Yhden päätöksen Kopola on tehnyt myös henkilökohtaisessa elämässään: hän haluaa olla metsästäjä. Metsästyskortti on jo suoritettuna, enää puuttuu aseenkantolupa ja hirvimerkin suorittaminen.
Mutta ehkä jo vuoden päästä oranssiin pukeutuneen toimitusjohtaja Kopolan voi bongata hirvimetsältä.
Teksti: Helena Hyvönen // Kuvat: Teemu Granström.
