Nettikaraokea ja väitöskirjatutkimusta
Anu Pramila ja Tommi Halonen valmistuivat tietotekniikan diplomi-insinööreiksi Oulun yliopistosta peräkkäisinä vuosina. Opintojen jälkeinen elämä on kuitenkin heitellyt heidät täysin erilaisiin työtehtäviin.
Hailuodosta kotoisin oleva Anu Pramila, 30, harkitsi lukioaikana matematiikanopettajan töitä oman opettajansa innostamana. Kun hän kuitenkin huomasi, ettei olekaan aivan voittamaton guru matemaattisissa aineissa, kaverin puheet insinööriopinnoista alkoivat kiinnostaa. Pramila totesi tietotekniikan olevan hänelle sopiva ala, koska matematiikkaa on alalla sopivassa suhteessa muuhun verrattuna.
– Kun aloitin opintoni, työtilanne insinööreillä oli vielä hyvä. Ensimmäisen kesäni vietin Nokiassa, tosin materiaalivarastolla.
Toisena opiskeluvuotenaan Pramila pääsi Mediatiimille yliopistolle hommiin – ja sillä tiellä on edelleen. Diplomityö on vaihtunut väitöskirjatutkimukseen, eikä Pramila juurikaan haikaile yritysmaailman puolelle.
– Toki joskus on käynyt mielessä, millaista olisi työskennellä yrityksessä. Mutta työni täällä on mielenkiintoista ja työkaverit hyviä. Uskon myös, että yliopisto on rennompi työympäristö kuin yritys, Pramila sanoo.
Kuviin palanen musiikkia tai videota
Mediatiimissä Pramila tekee väitöskirjaansa digitaalisten kuvien vesileimauksesta. Hän kertoo aiheen olevan aika uusi ja testaamaton, mikä lisää kiinnostusta ja motivaatiota. Vesileimauksessa valokuvan sisälle piilotetaan koodi, jota ihmissilmä ei pysty lukemaan, mutta esimerkiksi kamerapuhelin pystyy.
Tulevaisuudessa vesileimaa voidaan käyttää vaikka niin, että lukija huomaa esimerkiksi aikakauslehdessä kiinnostavan kuvan ja ottaa siitä kuvan kamerapuhelimellaan. Puhelin tunnistaa kuvassa olevan vesileiman ja ohjaa käyttäjän eteenpäin.
– Tieto voi olla mitä tahansa. Tällä hetkellä kuviin liitetään nettilinkkejä, mutta se voisi yhtä hyvin olla palanen musiikkia tai videota, Pramila selventää.
Sittenkin koodariksi
Aloitettuaan opinnot yliopistossa tietotekniikan linjalla Tommi Halonen, 33, vannoi, ettei hänestä koskaan tulisi koodaria. Hän halusi tehdä töitä ihmisten kanssa, ei yksinäisenä nörttinä jossain nurkassa, kuten Halonen koodaamisen näki. Työpaikka Nokialla muutti kuitenkin kaiken.
– Kolmantena opiskeluvuonna Nokia lähetti nuoria työntekijöitä Symbialle Cambridgeen, ja minä olin yksi lähtijöistä. Symbialla työni oli koodaamista ja silloin tajusin, että käsitykseni olivat olleet aivan vääriä, Halonen nauraa.
Kesätyöt Nokialla olivat pitkälti mobiilipelien testaamista. Nokian aikoinaan suosituinta peliä eli matopeliä Halonen pääsi tutkimaan. Hän kertoo löytäneensä pelistä niin harvinaisen virheen, ettei sitä ryhdytty edes korjaamaan. Hänelle todettiin vain, että hienoa työtä, mutta olet varmasti ainoa ihminen maailmassa, joka virheen havaitsee.
Halonen vaihtoi työpaikkaa pieneen oululaiseen yritykseen, Vega Technologiesiin. Uusi työ toi mukanaan uusia haasteita ja kokemuksia.
– Tein äärimmäisen monta asiaa, kuten käyttöliittymäsuunnittelua sekä projektipäällikön ja myyntimiehen töitä. Se oli tosi hauskaa ja opettavaista, Halonen kertoo.
Soljuvaa työtä
Viimein vuonna 2011 oli aika perustaa oma yritys. Halonen liittoutui ystävänsä kanssa ja lopputuloksena syntyi Soljuva-yritys. Sen päätuote on liikkuvan työvoiman hallintaan suunniteltu mobiilipalvelu tablet-tietokoneille.
Soljuvassa Halonen siirtyi taustavaikuttajaksi, kun hän aloitti keväällä 2012 työt SingOn
Ltd:ssä tuotekehitysjohtajana. Myös Soljuva jatkaa kasvuaan.
– Halusin edelleen olla töissä pienessä yrityksessä. SingOnissa kiinnosti ennen kaikkea heidän tuotteensa. Potentiaali on aika iso, ja jos tämä tästä kasvaa, niin vain maailma on rajana, Halonen sanoo.
Hän viittaa syyskuussa lanseerattuun nettikaraokepeliin. Peli toimii Spotifyn tyylillä: maksamalla pienen kuukausimaksun saa kaikki karaokebiisit käyttöönsä. Halonen uskoo, että nettikaraokelle on kysyntää. Suomalaiset laulavat mielellään esimerkiksi illanvietoissa, mutta nykyisin se on mahdollista vain, jos omistaa pelikonsolin tai karaokelaitteiston.
– Me ollaan kyllä tosi innossamme tästä, ja odotamme innolla tulevia kansainvälisiä lanseerauksia, Halonen summaa.
Konkreettiset tavoitteet ja uuden oppiminen motivoivat
Tietotekniikan insinööriopinnot ovat olleet sekä Pramilalle että Haloselle loistava ponnahduslauta haluamilleen urapoluille.
Pramila kertoo, että tavoitteet ovat olleet hänelle parhaita motivaattoreita. Ensimmäinen tavoite oli päästä peruskoulusta hyvin paperein, jotta pääsi lukioon. Sen jälkeen tavoiteltiin hyvää ylioppilastodistusta.
– Nyt tutkimuksessani tavoitteet voivat olla pienempiä. Tavoitteeni voi olla esimerkiksi jonkin koodinpalan saaminen valmiiksi, jotta voin kirjoittaa siitä julkaisun, Pramila kertoo.
Halonen kertoo motivoituneensa uransa varrella erilaisista työtehtävistä ja haasteista. Uuden oppiminen ja eteenpäin kehittäminen on ollut palkitsevaa.
– Pienessä yrityksessä nautin siitä, kun saan tehdä vähän kaikkea. Jos jotain ei ole, se pitää tehdä itse, Halonen sanoo.
Teksti: Helena Hyvönen
Kuvat: Hanna Poropudas.
