Rehtorit tähyävät 20 vuoden päähän

1. Millainen korkeakoulutuksen tilanne on 20 vuoden kuluttua?

2. Mikä koulutuksessa tulee muuttumaan ja mikä säilymään?

3. Mikä on koulutuksen suurin haaste tulevaisuudessa?

Kalervo Väänänen, Turun yliopisto

1. Suomessa on luovuttu duaalimallista. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat monitieteellisiä kokonaisuuksia alueittain. Kaikki merkittävät yliopistot ovat monitieteisiä ja niiden lukumäärä on pienentynyt nykyisestä noin puoleen. En pidä viimeksi mainittua välttämättä hyvänä asiana, mutta uskon niin tapahtuvan.

2. Digitalisaatio on mahdollistanut oikeasti henkilökohtaisen opintopolun kaikille. Opettajan ja opiskelijan suora kontaktiopetus on edelleen arvossaan, tai sen arvo on oleellisesti kasvanut. Opiskelijat tulevat kampukselle samalla tavoin kuin nyt.

3. Suurin haaste liittyy ”totuuden jälkeiseen aikaan” ja siihen liittyvään ajattelutapaan. Mikäli ihmiset menettävät uskonsa demokratiaan, se tulee merkitsemään koulutuksen merkityksen inflaatiota. Taannumme kohti ennalta arvaamattoman epätasa-arvoista yhteiskuntaa.

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat monitieteellisiä kokonaisuuksia alueittain.

Jouko Niinimäki, Oulun yliopisto

1. Nykykäsityksen mukaisen korkeakoulutuksen saa suhteellisesti isompi osa kansasta. Elinikäinen oppiminen ja monitieteisyys on nykyistä suuremmassa roolissa. Opiskelu tapahtuu yhä kansainvälisemmässä ympäristössä.

2. Digitaalisuus ja etäopiskelu lisääntyvät. Tutkinto koostuu useammin monen korkeakoulun tarjonnasta. Koulutus on edelleen yhteiskunnan tärkeimpiä menestystekijöitä ja perustuu kampuksiin, joilla ihmiset kohtaavat. Vuorovaikutustaidot ja verkostot ovat edelleen erittäin tärkeitä asioita, jotka vaativat kohtaamista ja yhdessäoloa.

3. Pystyykö Suomi investoimaan riittävästi osaamiseen? Vain vahvat profiloituneet yksiköt yltävät kansainväliselle tasolle ja pääsevät mukaan hyviin koulutusverkostoihin.

Tutkinto koostuu useammin monen korkeakoulun tarjonnasta.

Juha-Matti Saksa, Lappeenrannan teknillinen yliopisto

1. Opetus ja oppiminen hyötyvät digitalisaation ja analytiikan tarjoamista mahdollisuuksista. Tutkintokeskeisyydestä siirrytään vaiheittain kohti suurempaa osaamisperusteisuutta. Koulutuksesta on viimein tullut varteenotettava teollisuudenala, koulutuksen tarjoajia on nykyistä enemmän ja korkeakoulutus on aidosti kansainvälistä.

2. Kaikki työ, joka voidaan korvata digitalisaatiolla, tullaan korvaamaan. Kaikki se säilyy, mihin kone ei pysty. Samoin säilyy tutkitun, tieteellisen tiedon arvo koulutuksen perustana. Koulutusmarkkinoilla on huikea potentiaali Aasiassa ja Afrikassa.

3. Digitalisoituva ympäristö tarjoaa huikeita mahdollisuuksia. Jos ne jätetään käyttämättä, menetämme paljon kilpailukyvystämme.

Kaikki se säilyy, mihin kone ei pysty.

Mika Hannula, Tampereen teknillinen yliopisto

1. Vahvoilla yliopistoilla on useita maakuntakampuksia, joissa annetaan pääasiassa nykyisten ammattikorkeakoulututkintojen kaltaisia tutkintoja, mutta joiden avulla voidaan tarvittaessa viedä alueelle myös yliopistollista toimintaa. Opiskelijat voivat kerätä tutkintonsa sisällön nykyistä joustavammin eri korkeakouluista, mutta tutkinnosta vastaa edelleen yksi tai useampi korkeakoulu yhdessä. Opiskelijat liikkuvat nykyistä enemmän.

2. Lainsäädäntö tulee muuttumaan sallivammaksi. Tutkinnon myöntöoikeus tulee säilymään edelleen korkeakouluilla. Kampuksia tarvitaan, vaikka etätyöskentely ja erilaiset virtuaaliset toimintatavat ovatkin tärkeitä.

3. Yliopistojen tulee samaan aikaan muuttaa koulutustaan aiempaa kustannustehokkaammaksi ja joustavammaksi. Tämä on haastava yhdistelmä. Tutkinnot pitää tuotteistaa nykyistä paremmin.

Opiskelijat voivat kerätä tutkintonsa sisällön nykyistä joustavammin eri korkeakouluista

Ilkka Niemelä, Aalto-yliopisto

1. Aasialaiset toimijat nousevat aiemmin korkeakoulukenttää dominoineiden eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten yliopistojen rinnalle. Niin ihmiset kuin investoinnitkin liikkuvat kansainvälisesti ennennäkemättömällä tavalla. Tapahtuu uudenlaista verkottumista ja kerrostuneisuutta. Myös digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat opetuksen luonnetta.

2. Opiskelijat tulevat olemaan yhä aktiivisempia toimijoita, jotka osallistuvat merkittävästi oppimistapahtuman ja uuden tiedon luomiseen. Opettajista tulee entistä enemmän yksilöllisten opintopolkujen valmentajia ja sparraajia, uudenlaisen oppimisen mahdollistajia. Korkeakouluyhteisö säilyy jatkossakin ensisijaisena ympäristönä, jossa perinteisiä akateemisia taitoja opitaan ja jalostetaan.

3. Suurin haaste Suomen kaltaisen pienen maan korkeakoulujärjestelmälle on se, että pelikenttä on peruuttamattomasti kansainvälinen ja kilpailu kovenee. Koko järjestelmä edellyttää kehittymistä, jossa ratkaisuja ei voi tehdä vain kansallisista lähtökohdista. Nämä asiat yhdistettynä niukkoihin resursseihin muodostavat vaikean yhtälön.

Aasialaiset toimijat nousevat aiemmin eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten yliopistojen rinnalle.

Teksti: Elli Collan, kuvat: 123rf.com, Turun yliopisto, Oulun yliopisto, LUT / Teemu Leinonen, TTY, Aalto-yliopisto / Jaakko Kahilaniemi