Iso D
Voiko diplomityöllä muuttaa maailmaa? Voiko lopputyö vaikuttaa loppuelämään? Haastattelimme kahta diplomi-insinööriä, joiden työt tekivät vaikutuksen vuosia sitten.
Työ, joka teki tietä sähköalan uudelle trendille
Kimmo Rauma, diplomi-insinööri, tekniikan tohtori ja Visedo Oy:n teknologiajohtaja.
Tein opiskelun yhteydessä toimeksiantoja eri yrityksille ja huomasin monella yrityksellä olevan sama ongelma: oli tarve mitata ilman johtoja, muttei voitu vielä luottaa langattomaan mittausjärjestelmään.
Siihen aikaan langattomien mittausjärjestelmien käyttäminen ei ollut vielä yleinen käytäntö; nykyäänhän se on jo normi. Professorini kanssa mietimme aihetta ja hänellä oli vahva näkemys siitä, että tällaisesta tulisi trendi ja aihe kaipaisi syventymistä ja kehittämistä.
Niinpä aiheeksi diplomityölleni tuli ”Langattoman mittaus- ja valvontajärjestelmän protokollan kehitys”. Kyseessä oli siis tiedon siirto vapailla radiotaajuuksilla ja se, voidaanko langattomista mittausantureista tehdä luotettavia esimerkiksi kosteusvahtijärjestelmässä.
Oli hienoa tehdä jotain oikeiden tuotteiden ja asioiden kanssa. Oli selkeä tarve, johon kaivattiin luotettavaa ratkaisua. Mukana oli monta yritystä ja monen mielenkiinto. Se motivoi lopputyön tekemisessä.
Diplomityöni palkittiin vuoden parhaana sähköalan työnä. Joku setä jakoi palkinnonkin. Ei se ollut radioteknisesti mitenkään maata mullistava tuote, eikä ollut minun ansiotani, että sen jälkeen langaton mittausjärjestelmä tuli muotiin. Mutta aihe oli itsessään tärkeä ja lopputyössä annettiin varmuutta sille, että tällainen mittaustapa voi olla luotettava.
Minulle lopputyön tärkein anti oli se, että ymmärsin, kuinka kiva on tehdä töitä oikeiden tuotteiden ja tarpeiden kanssa. Silloin saa mielenkiintoista palautetta ja motivaatio on aivan toista luokkaa. Koulun harjoitustyöt, joissa on kuvitteellinen tarve ja tuote, eivät pysty antamaan samaa intoa tekemiselle.
Lopputyön oivallus oli mukana myös silloin kun valmistuin tekniikan tohtoriksi Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Halusin olla kiinnittyneenä johonkin yritykseen ja tuotteeseen. En ollut niin akateeminen kuin tohtorit yleensä, jos niin voi sanoa – vaikka ehkä muut tohtorit hirttävät minut tuosta hyvästä.
Nykyään teen töitä Visedo Oy:ssä, joka kehittää ja valmistaa integroituja sähkökäyttöjärjestelmiä sekä hybridi- että täysin sähköistettyihin liikkuviin työkoneisiin. Yritys voitti vuonna 2010 Venture Cup -liiketoimintasuunnitelmakilpailun. Edelleen jatkan samaa linjaa ja haluan luoda ratkaisuja ympäristön tarpeisiin. Tällä kertaa kehitämme teknologiaa pienentämään päästöjä.
Lopputyötään pohdiskeleville sanoisin, että etsikää merkityksellinen aihe. Ja tehkää työt loppuun!
Työ, joka vei mennessään
Raija Koivisto, Vaasan yliopiston energiatekniikan jatko-opiskelija, sähkö- ja energiatekniikan diplomi-insinööri.
Diplomityöni arvostelulausunnossa mainittiin, että omaehtoinen tutkijuus on vasta alussa – se oli osuvaa näin jälkikäteen ajateltuna. Siitä nimittäin alkoi polku kohti yliopistouraa.
Aloitin diplomityön tekemisen vuoden 2006 huhtikuussa. Sain aiheen ja selkeän tutkimuskysymyksen ABB Oy Muuntajien Vaasan tehtaalta. Tarkoituksena oli kehittää uusi innovaatio ahtaisiin tiloihin sijoitetuille, alle kuuden MVA:n tuulivoimala- ja laivakäyttöjen erikoismuuntajille. Diplomityön aiheena oli ”Muuntajan yksinkertaistettu vesijäähdytys”.
Ymmärsin jo diplomityötä tehdessä, miten vaikuttava tuote energiateknisesti viimeiseen asti trimmattu muuntaja on. Sen valmistuksessa käytetty tietotaito ja osaaminen yhdistettynä yksinkertaiseen, mutta arkkitehtuuriseen muotoiluun herättää kunnioitusta. Työhön liittyi haasteita, mutta tukea sain muuntajaguruilta, tutkimusjohtaja Esa Virtaselta ja erikoisasiantuntija Hasse Normanilta.
Diplomityön valmistuttua tammikuussa 2007 sain pestin ABB Muuntajien tuotespesialistina ja sähköisenä suunnittelijana. Vakituinen paikka tuntui lottovoitolta valmistuvalle opiskelijalle.
Jatkoin töiden ohella opintoja Vaasan yliopistolla tuotantotalouden maisteriohjelmassa. Tutkinto on nyt loppuvaiheessa ja kauppatieteen alan gradu viimeistelyä vaille valmis. Teen sen samalle yritykselle eli ABB Oy Muuntajille aiheesta ”Projektinaikaisten muutosten hallinta – arvostava asiakkuus”.
Nyt kun ikää on enemmän ja työvuosia takana, on tekeminen aivan erilaista, mutta ei sen helpompaa. Alkukesästä 37 sivua lensi roskakoriin, ja otin työhön poikkitieteellisemmän lähestymiskannan. Microsoftin markkinointi- ja liiketoimintajohtaja Anthony Gyursanszkya lainatakseni, todellisen menestyksen aikaansaamiseksi pitäisi katsoa teknisten ratkaisujen sijaan ihmisten toimintatapaa.
Elokuussa siirryin yliopiston palvelukseen. Aloitin teknologioiden kehittämisen koulutusohjelman tohtorikoulutettavana ja toimin projektitutkijana CLEENin DESY-Lähienergia-tutkimushankkeessa, joka pureutuu kestävän, omavaraisen ja ekologisen lähienergiatuotannon kasvattamiseen. Omaehtoinen tutkijuus on vuosien aikana paljon kehittynyt, ja väitöskirjan tekeminen on matka itsenäiseksi tutkijaksi.
Muuntajat ovat edelleen lähellä sydäntäni ja vedän aiheesta kurssia yliopiston sähkö- ja energiatekniikan opiskelijoille. Vanha lopputyöni toimii pohjana kurssin harjoitustyölle, jossa mallinnetaan muuntajien jäähdytyksiä.
Opiskelussa, opetuksessa ja tutkimuksessa on hyvä huomata, että kaikki tieto ei välttämättä löydy kirjallisuudesta tai tieteellisistä artikkeleista. Vaikka aiheet ovat teknisiä, ajatusmaailman ei tarvitse olla. Jokapäiväisestä kanssakäymisestä, ajankohtaisista tv-ohjelmista tai vaikka seiskapäivää-lehdestä on paljon ammennettavissa. Kolme tuntia kampaajatuolissa voi tehdä ihmeitä – töitäkin ajatellen.
Teksti: Merja Forsman
Kuvat: Elina Orpana ja Sami Pulkkinen.
