Innovaatiokeskittymä ja kävelykampus
Otaniemi, Tapiola ja Keilaniemi vetävät viimeisiä henkäyksiään nykyisenlaisena. Aalto-yliopisto ja metro antavat alueelle mahdollisuudet kehittyä eurooppalaiseksi kampusalueeksi, jossa autot ovat turhia ja elämä sykkii 24 tuntia vuorokaudessa.
Kun Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Markku Markkula aloitteli diplomi-insinöörin opintojaan Otaniemessä vuonna 1969, oli Dipoli suosittu tanssipaikka, jonne tultiin kauempaakin. Neljässä vuosikymmenessä Dipoli ja koko Otaniemen alue ovat taantuneet vireästä teekkarikylästä kahdeksasta neljään -rytmissä eläväksi paikaksi, jossa käydään lähinnä töissä ja opiskelemassa.
Jos Markkulasta on kiinni, niin viiden vuoden päästä niemessä tanssitaan taas: eikä pelkästään tanssita, vaan tavataan kavereita ja kollegoita puistoissa sekä kahviloissa, luodaan uutta ja liikutaan kävellen ja pyöräillen.
Visio kirkkaaksi
Kun Markkula aloitti kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana kahdeksan vuotta sitten, oli Kehä I:n tunneloinnista tehty alustavat suunnitelmat.
”Otaniemi oli jo silloin keskeinen osa Espoon kehittämisstrategiaa, mutta koska tunnen Otaniemen perin juurin, en halunnut tyytyä tavanomaiseen. Pian saimme huomata muidenkin tahojen olevan innostuneita alueen ainutlaatuisista mahdollisuuksista. Päätimme, että etenemme asiassa tavoitteet edellä, sillä on tyhmää rakentaa arvokkaita paikkoja täyteen vain rakentamisen vuoksi”, Markkula kertoo.
Ajatukset Otaniemen ja Keilaniemen kehittämisestä konkretisoituivat vuonna 2006, kun päätös metrosta oli tehty. Alue oli jo silloin pohjoisen Euroopan suurin tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan keskittymä, joten tyhjästä ei tarvinnut lähteä. Otaniemi-visioon kirjattiin kehäteiden tunnelointi ja erillään olevien alueiden yhdistäminen eläväksi kävelykampukseksi, jossa tieto ja osaaminen muutetaan työpaikoiksi, investoinneiksi ja hyvinvoinniksi.
”Halusimme innovaatioympäristön, joka menestyy kilpailussa paremmin kuin sen eurooppalaiset sisarukset. Sen lisäksi on tärkeää, että kampuksella – siis Tapiolaa myöten – viihdytään. Uudistuksilla saadaan alue sykkimään elämää”, Markkula sanoo.
Kun Aalto-yliopisto syntyi, ottivat uudistussuunnitelmat ison harppauksen eteenpäin. Aallon rehtorit ja koko yhteisö ovat asettaneet tavoitteet paljon korkeammalle kuin viisi vuotta sitten uskallettiin edes unelmoida.
Uutta ja vanhaa yhdistellen
Kun metroasemat ja Keilaniemi-Itäranta-kehätunneli otetaan käyttöön vuonna 2015, kampusalue on elävöitynyt jo paljon. Otaniemeen ovat rakenteilla ICT-alan päätoimijat yhdistävä Open Innovation House sekä urheilukentän viereen nouseva, vierailevia tutkijoita majoittava tutkijaresidenssi.
Tarkoitus ei ole purkaa vanhaa uuden tieltä. Factory-tyyppisiä tiloja perustetaan sitä mukaa, kun vanhoja tiloja saneerataan uuteen käyttöön. Syksyllä 2013 kaikki Aalto-yliopiston uudet opiskelijat aloittavat opintonsa remontoidussa TKK:n päärakennuksessa.
Otaniemen metroaseman yhteyteen rakennetaan arkkitehtuurikilpailun tuloksena kampusalueen ydin, joka yhdistää peruspalvelut ja taidetoiminnot parhaassa tapauksessa alueen ja yliopiston henkiseksi keskukseksi.
Vanha ostoskeskus on tarkoitus valjastaa tapahtumapaikaksi, joka kokoaa ihmiset viettämään aikaa työpajoihin, kahviloihin ja ravintoloihin.
Viihtyisiksi kohtaamispaikoiksi muovataan myös ranta, joka nyt on surullisen vähällä käytöllä. Markkulan mukaan kaupunki suhtautuu avoimesti siihen, että merellisyydestä saataisiin osa otaniemeläisten elämänlaatua.
Lisää asukkaita, vähemmän autoja
”Alueen vireyden kannalta on tärkeää, että siellä on riittävästi asukkaita. Otaniemen asukasluvun odotetaan lisääntyvän vaiheittain ja nousevan vähintään 10 000 hengellä vuoteen 2030 mennessä, ehkä nopeamminkin. Kaavoitus mahdollistaa tässä asiassa paljon”, Markkula korostaa.
Tapiola-Keilaniemi-Otaniemi -akselille rakennetaan useita uusia asumis-, palvelu- ja yritystoimintayhteisöjä: Tapiolan keskusta, Keilaniemen asuintornit, Aalto Village, Kivimiehenranta Keilaniemen pohjoispuolelle sekä vesitornin ympäristöön Kehä I:n tunneloinnin osana tuleva luovuuskylä.
Otaniemen ydinalueesta tulee lähes autoton, ja autoilijoille rakennetaan parkkitilaa Otaniemen sisääntuloväylien yhteyteen.
”Metroa täydennetään sähköisillä sukkulabusseilla ja polkupyörillä, ja ratkaisuista tehdään niin toimivat, että liikkuminen tulee olemaan vaivatonta ilman henkilöautoakin”, Markkula vakuuttaa.
Teksti: Linda Finell
Kuvat: Espoon kaupunki ja EU:n Alueiden komitea.
