Energia 2050

Pienen pientä Maa-planeettaamme on siunattu varsinaisella taivaanlahjalla, sillä lähes kaikki tarvitsemamme energia, ydinvoimaa lukuunottamatta, on tavalla tai toisella peräisin valtavan tähden fuusioreaktioista. Voikin sanoa, että ihmiskunta on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tarpeeksi lähellä, mutta riittävän kaukana Auringosta.

Tuuria tai kohtaloa, Maata on siunattu myös kerran loputtomilta tuntuneilla luonnonvaroilla. Meillä on energiaa lähes kaikissa mahdollisissa muodoissa. On hiiltä, öljyä ja kaasua. On vettä, puuta ja tuulta. Suojaksemme on muodostunut elämän mahdollistava ja sitä suojeleva ilmakehä. Mitä muuta voisimme enää pyytää? Ehkäpä toista tilaisuutta?

Kun ihminen kerran oppi valjastamaan luonnonvarat käyttöönsä, ei takaisin ollut katsomista. Ei ainakaan ennen heräämistä todellisuuteen. Maapallolle epätasaisesti keskittyneet energialähteet ovat aiheuttaneet konflikteja ja tulevat aiheuttamaan niitä jatkossakin. Ihminen haluaa omistaa kaiken, mikä omistamiseen suinkin soveltuu.

Vaurauden lähteeksi ja symboliksi noussut öljy, jota on muodostunut maapallolle miljoonien vuosien aikana, loppuu noin 40 vuoden kuluttua, eikä maakaasuakaan ole varastossa kuin 60 vuodeksi. Vaikka ihminen on tottunut sysäämään ikävät asiat tulevien sukupolvien harmiksi, on tilanne karulla tavalla ajankohtainen jo tänään. Öljy loppuu, kun ensi syksynä opiskelunsa aloittava teekkari siirtyy eläkkeelle.

Olemme ajautuneet öljyn suhteen tilanteeseen, jossa optimismia koetellaan toden teolla. Ennusteiden mukaan öljyn kysyntä tulee jatkamaan kasvuaan myös tulevaisuudessa, vaikka tarjonnan arvioitu huippu, 95-100 miljoonaa barrelia päivässä, alkaa olla nykyiselläänkin näköpiirissä. Kulutamme reilusti yli 85 miljoonaa öljybarrelia joka päivä. Vuoden 2030 ennustus 118 miljoonasta päivittäisestä barrelista tuntuu aika hurjalta. Ei ihmekään, ettei öljy riitä.

Yhtälöä mutkistaa entisestään kehittyvien maiden energiatarpeiden kasvu. Tällä hetkellä teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n jäsenmaat kuluttavat puolet kaikesta energiasta. Maailman ylivoimainen öljynkuluttaja Yhdysvallat kuluttaa esimerkiksi kaksi ja puoli kertaa niin paljon öljyä kuin Kiina ja yli seitsemän kertaa enemmän kuin toinen nopeasti kehittyvä jättiläinen Intia. Ihmiskunta on nätisti sanottuna kiipelissä, jos energiankulutusta ei pystytä hillitsemään – ja samaan aikaan tehostamaan.

Ongelmana ei niinkään ole se, etteikö meillä olisi vaihtoehtoja. Niitä kyllä riittää, mutta ne eivät ole kaikkien mieleen, vaikka yhteisellä asialla ollaankin. Tai ainakin meidän pitäisi olla. Yleensä ongelmat kiteytyvät rahan ympärille, sillä nykyaikaisten energiaratkaisujen suunnitteleminen, saatika toteutus, ei ole ilmaista lystiä. Raha ei kasva puussa, vaikka se puusta tehdäänkin. Toisaalta voisi ajatella, että mitä rahalla tekee, jos ei ole mitään, mihin rahaa käyttää. Käyttökohde, satsaaminen energiatehokkaaseen ja vähäpäästöiseen teknologiaan, on tässä tapauksessa aika perusteltua, oli tuoreimmista tutkimustuloksista esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyen mitä mieltä tahansa.

Paljon puhutun ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – kyllä, kukaan ei enää puhu estämisestä tai torjumisesta – hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää 50-85 prosenttia vuoden 2000 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Puolikkaan ihmiselämän aikana. Tämänhetkisellä vauhdilla, tai asenteella, ei ole kuitenkaan mitään asiaa tähän. Ei lähellekään.

Ei niin kauan kuin kulutusyhteiskuntamme käyttää primäärienergiaa 500 eksajoulea vuodessa ja vuosittainen kasvutahti on 3 prosenttiyksikön luokkaa. Ei niin kauan kuin väkilukuaan huimaa vauhtia kasvattavan maailman energiajärjestelmä nojaa yli 80-prosenttisesti fossiilisiin, eli uusiutumattomiin polttoaineisiin. Käytämme öljyä, hiiltä ja maakaasua suhteessa 35-26-20 kaikesta primäärienergiasta.

Uusiutuvan energian osuus on 13 prosenttia ja ydinvoiman osuus 6 prosenttia.

Ydinvoima jakaa voimakkaasti mielipiteitä vuodesta toiseen. Vuonna 2008 maailmassa tuotettiin ydinvoimalla 20 prosenttia kaikesta sähköstä, ja on Japanin, Belgian ja Ranskan kaltaisia maita, jotka tukeutuvat nimenomaan ydinvoimaan. Ranskassa ydinvoiman osuus on peräti 77 prosenttia.

Realiteetit huomioiden on selvää, että tulevaisuuden energiatuotantoa suunniteltaessa on jo tänään katsottava hyvin paljon pidemmälle kuin mitä esimerkiksi fossiiliset polttoaineet kantavat. Niin Suomessa kuin muualla maailmassakin on energiatuotannon perustuttava hiilidioksidivapaisiin tuotantomuotoihin, jotka hyödyntävät uusiutuvia energialähteitä. Myös hiilidioksidin talteenotto- ja varastointi on tulevaisuutta. Mahdollisuuksia on, mutta ne vaativat rohkeutta päättää asioista suurta kokonaisuutta ajatellen.

Vaikka elämmekin teknologian nimeen vannovassa maailmassa, on teknologian kehitys verrattain hidasta, eivätkä uudet innovaatiot synny yhdessä yössä. Energian tuottaminen vaatii nyt ja jatkossa suuria investointeja, joihin sitoutuminen vaatii pitkäjänteisyyttä kapitalistisessa järjestelmässämme, jonka kestävyyttä on koeteltu viime aikoina suunnasta jos toisesta.

Yhtälö on kaikkea muuta kuin helppo. Ja tulee muistaa, että energiantuotanto on jo itsessään varsinainen energiarohmu. Energiantuotanto ja luonnollisesti myös sen käyttö on kasvihuonepäästöjen suurin lähde, joten seuraavien vuosikymmenten aikana vaaditaan toimia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.

Ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvien haasteiden suuruusluokasta kertoo jotakin se, että pelkkä teollisuusmaiden esimerkki ei riitä kuin alkuun. Kehittyvissä maissa asuu yli neljännes maailman populaatiosta, eikä näiden maiden energiajärjestelmät ole missään tapauksessa lähelläkään sitä, mitä nykyaikaiset energiaan liittyvät haasteet vaatisivat.

Uusia ympäristöystävällisiä ratkaisuja tarvitaan myös väkirikkaissa ja alati kasvavissa kehittyvissä maissa, sillä muuten teollisuusmaiden ponnistelut jäävät ikään kuin puolitiehen. Kansainvälinen yhteistyö vähintäänkin tietotaidon jakamisen muodossa on vähintä, mitä teollisuusmaat voivat tehdä. Luonnonvarojen epätasainen keskittyminen kun ei muuta sitä tosiasiaa, että ilmakehä on meidän kaikkien yhteisessä käytössä.

Maailmanpolitiikan Atlas (2009), Tilastokeskus,

Työ- ja elinkeinoministeriö, VTT: Energy Visions 2050.