Solitalla jokainen työntekijä osallistuu kehitykseen
Niklas Collin, 30, ohjelmistoarkkitehti: ”Solitalla on fiksua porukkaa töissä – asiasta kuin asiasta voi keskustella älykkäästi.”
Aloitin työni Solitan ohjelmistoarkkitehtina syyskuun alussa. Valitsin yrityksen työpaikakseni muutamien työtarjousten joukosta. Solitan eduksi asian ratkaisi työnkuva: vähintään kolmasosa työstäni on oman organisaation kehittämistä. Vien eteenpäin Solitan teknologioita, laatua ja kaikkea sitä, millä asiakasprojektit toteutetaan.
Arvostan sitä, että täällä tehdään paljon omien toimintatapojen kehitystä. Projektiluontoisessa työssä jää yleensä vain vähän aikaa kehitystyölle. Solitassa se kuuluu jokaiselle työntekijälle.
Kehitystyötä on hyvä tehdä, kun puitteet ovat kunnossa: it-tukeamme vetää entinen koodari, joka tietää, mitä ohjelmoijat tarvitsevat työssään. Kaikki toimii.
Nyt juuri mielenkiintoista on HTML5 ja miten toimintoja tuodaan palvelimelta selaimeen – se on iso muutos teknisesti ja tuo haasteita ohjelmointiin. Solitalle aihe on tärkeä, sillä yritys tekee lähinnä web-pohjaisia järjestelmiä.
Vaikka aloitin Solitan työntekijänä vasta hetki sitten, talo oli minulle tuttu jo aikaisemmasta työstäni. Perustin yrityksen opiskelukavereideni kanssa, kun opiskelin Tampereen teknillisessä yliopistossa. Pieni it-alan alihankintayrityksemme myytiin, minkä jälkeen työskentelin toisen yrityksen palveluksessa Solitan projekteissa. Jo silloin Solitasta jäi hyvä fiilis. Titteleillä on täällä vähän merkitystä ja yrityksessä pidetään aktiivisesti yllä tasa-arvoisuuden kulttuuria. Osaamisen kehittämisen mahdollisuudet ovat täällä erinomaiset – tässä asiassa Solita loistaa.
Solitassa työskentelee jo yli 200 alan parasta osaajaa! Meillä pääset tekemään töitä Suomen parhaille ja vaativimmille asiakkaille. Olet aitiopaikalla digitaalisen yhteiskunnan rakentamisessa – luomassa uusia sähköisiä palveluita suomalaisille.
Lähetä avoin hakemuksesi ja CV:si osoitteeseen rekry@solita.fi. Tutustu ajankohtaisiin työpaikkailmoituksiimme osoitteessa www.solita.fi/ura
Teksti: Päivi Piispa
Kuva: Johanna Kannasmaa