Superfoodia vai perusfoodia?

Enää ei ruoka ole vain ruokaa, vaan se on superia tai ei. Toisille superfoodismi on vapautta mössöruuista, toiset pitävät superfoodismia superhessuiluna.

Haluatko eroon stressistä, väsymyksestä ja masennuksesta? Haluatko olla terve, kaunis, pirteä ja iloinen?

Sitten tarvitset syödäksesi esimerkiksi kylmäpuristettua kookosöljyä (22e/l) tai vaikkapa ”suomalaista, puhtailta alueilta rakkaudella kerättyä” pakurikääpäjauhetta (183e/kg).

Tietenkin.

Mediaseksiä tihkuva superfood lupaa monenlaista. Mihin on uskominen? Mitä on superfood? Kuka tässä pelissä oikeastaan voittaa?

Itse termi löytyy jo vuoden 1915 Oxfordin englanninkielisestä sanakirjasta. Silloin se määriteltiin ”erityisen ravintorikkaaksi ruuaksi, jolla on hyviä terveysvaikutuksia”.

Googletus loppuvuonna 2011 paljastaa villimmän todellisuuden: ”Superfood-tarjoukset! Superfood parantaa ja nuorentaa! Oprahin superfood-vinkit!”

Superfoodia rakastetaan villisti melkeinpä jokaisen ravitsemusyrityksen markkinointiosastolla. On Acaita, Macaa, Planktonia, Spirulinaa, Chlorellaa, Nonia ja niin edelleen. Jos se myy, sen täytyy olla hyvä juttu. Mutta se, miten nimeä nykyään käytetään, eroaa suuresti ajatusmaailmasta sen taustalla.

Termin määrittely hankalinta

– Itse yritän nykyään välttää superfood-nimen käyttöä. Se on pelkkä markkinointitermi, emmekä me termejä syö, toteaa Jaakko Halmetoja.

Halmetoja on tunnettu ravintovalmentaja ja luennoitsija, joka puhuu luonnonmukaisen ravitsemuksen puolesta.

– Superfoodin taustalla on vain ajatus ravinnosta, joka koostuu mahdollisimman ravinnerikkaista, alkuperäisistä ja kokonaisista ravintoaineista. Sen voisi nähdä olevan erilaisten vanhojen rohdoskasvien ja nykyisen ruuan välimaastossa. Se ei ole mitään uutta tai vastikään löydettyä, vaan historian opettamaa tietoutta. Monia ruoka-aineita on käytetty historiassa esimerkiksi lääkintätarkoituksessa.

Olennaista ei siis ole eksoottinen ja vaikea nimi vaan ravintorikkaus, luonnonmukaisuus ja tuoreus. Toisin sanoen: itse poimittu, tuore ja mehukas mustikka ei häviä hypetetylle Goji-marjalle.

– Eikä superfood-status sinänsä kerro vielä mitään. Tärkeintä on laatu. Laadukas jälkiuunileipä voi olla superfoodia.

Halmetojan mielestä termi on vain tullut täyttämään tyhjiötä ja vastavoimaksi tavallisena pidetylle ruualle. Vaihtoehdot ovat aikaisemmin olleet hajanainen ryhmä, ja superfoodin alle niitä on koottu yhteen.

Halmetojan ylläpitämillä sivuilla löytyy tietoa esimerkiksi Goji-marjoista, Spirulina-levästä, Maca-juuresta, kasviplanktonista ja raakakaakaosta. Tietoa ja ajatuksia jaetaan jatkuvasti myös esimerkiksi Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa.

Ongelma ei ole tiedon ja tavaran määrä vaan luotettavuus.

Luotettavuus koetuksella?

Luotettavuuteen liittyy superfoodin rankin arvostelu. Esimerkiksi EU kielsi jo vuonna 2006 ruuan markkinoimisen superfoodina ellei väitteen tueksi ole osoittaa tieteellisiä tutkimustuloksia. Myös Suomen elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA on ottanut termiin kielteisen kannan, vaikka ei sen käyttöä olekaan kieltänyt.

Ravinnon turvallisuuden professori ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, EFSA:n, terveysväitetyöryhmän jäsen Marina Heinonen on Halmetojan tapaan kriittinen termiä kohtaan, mutta muistuttaa ettei luonnonmukaisuuskaan aina tarkoita terveellistä.
– Monissa kasveissa on luonnostaan ihmiselle haitallisia yhdisteitä, esimerkiksi joissain salaateissa, pavuissa ja kanelissa. Heinosen mielestä on täsmällisempää puhua ravintorikkaista ja ravintoköyhistä ruoka-aineista. Eikä ravintorikkauteen hänen mielestään tarvitse superfoodina pidettyjä aineksia.
– Esimerkiksi opiskelijaruokalassa tarjoiltu ruoka on ravintoarvoiltaan täysin samanlaista kuin mikä tahansa ruoka. Ei teollisesti valmistettua ruokaa voi pitää mitenkään turvattomana. Synteettiset ainesosat ovat hyvin harvassa, ja ruuan valmistuksessa käytetään luonnollisia ruoka-aineita. On siis ravitsemuksen kannalta ihan sama, teenkö itse ruokani vai tekeekö sen elintarviketeollisuus.

Kannattaako opiskelijan siis panostaa rajalliset raharesurssinsa superfoodeihin? Sekä Halmetoja että Heinonen kehoittavat vilkaisemaan nimen sijaan tuoteselosteisiin. Suomalaisilla markkinoilla ne ovat luotettavia ja niissä kerrotaan tarkasti, mitä tuote sisältää.

Ravintoköyhyydestä kannattaa tähdätä ravintorikkauteen. Halmetoja kehoittaa pieniinkin muutoksiin ruokavaliossa, tietenkin opiskelijabudjetin rajoissa.

– Esimerkiksi höttöleipä kannattaa vaihtaa jälkiuunileipään, kahviöverit tenttilukuiltoina pariin raakakaakaopalaan ja valkaistu sokeri hunajaan. Mummolasta ja metsästä kannattaa kantaa kotiin kaikki mahdolliset marjat.

Heinonen puolestaan kannustaa terveeseen kriittisyyteen. Tiede ja kokemus pelaavat samaan pussiin.

– Pelkän superfood-markkinoinnin perässä ei kannata juosta, sillä siihen liittyy riski että saakin syödä humpuukia.

Teksti: Felix Siivonen
Kuva: SXC.