Muistatko nämä teekkarijäynät?

Savonlinnassa järjestettiin loka-marraskuun vaihteessa jäynäämisen SM-kilpailut. Tekniikan Akateemisten Liiton ja ylioppilaskuntien edustajista koottu arvovaltainen raati valitsi tuoreeksi teekkarijäynän Suomen mestariksi Oulun joukkueen, jolle myönnettiin myös vuoden 2001 Paskajäynä-palkinto kisojen alapäähenkisimmästä jäynästä. Kunniamaininta parhaasta yksittäisestä jäynästä meni Tampereen arkkitehtikillalle.

Kakkahuumoria ja sisäelimiä

Joukkueiden tehtävänä oli toteuttaa kolme jäynää: kaksi vapaavalintaisesta aiheesta sekä yksi ennalta määrätty, jonka aihe piti tällä kertaa poimia kilpailupäivänä ilmestyneen Itä-Savo-lehden kolmossivulta.

Joukkue päätti järjestää siirtoelinkuljetuksen joukkoliikennevälineellä.

Oulun joukkue valitsi uutisen, jonka mukaan Savonlinja-yhtiön busseissa voi ensi vuoden alusta maksaa luottokortilla. Jäynän työnimeksi tuli “maksaa bussissa”. Joukkue päätti järjestää siirtoelinkuljetuksen joukkoliikennevälineellä.

Valkoisiin sairaalatakkeihin pukeutunut seurue nousi keskusta–sairaala-reitillä liikennöivään paikallisbussiin mukanaan läpinäkyvä muovilaatikko, jossa oli jäähileeseen pakattu sian maksa. Siirtoelinkuljetustaan joukkue säesti moitiskelemalla suureen ääneen, miksi julkisen terveydenhuollon määrärahoista pitää säästää joka vuosi lisää.

Valkoisille takeille löytyi käyttöä myös oululaisten kakkosjäynässä. Terveystarkastajiksi tekeytyneet jäynääjät kiertelivät soittelemassa savonlinnalaisten ovikelloja ja kertoivat kartoittavansa kaupungin kotitalouksien viemäriveden laatua.

Delegaatio marssi hyväuskoisen asukkaan käymälään ja poimi koeputkellisen vettä tämän wc-pöntöstä. Suoritettuaan pari kemiallista koetta koeputki vaihdettiin asukkaan huomaamatta toiseen, jonka jälkeen oli vuorossa makutesti. Tutkimuksen tulokset kirjattiin raporttilomakkeeseen, joka luovutettiin äimistyneelle uhrille. Jäynähengen mukaisesti raportissa kerrottiin uhrin joutuneen teekkarijäynän kohteeksi.

Paskajäynä-palkinnon poikinut jäynä jatkoi nimensä mukaisesti vessahuumorin jalolla linjalla. Joukkue kiersi läpi kaupungin rautakaupat. Tarkoituksena oli ostaa wc-pönttö kruunaamaan kallis kylpyhuoneremontti. Kun myyjä oli tarpeeksi ylistänyt sopivalta vaikuttaneen pöntön ominaisuuksia, asiakas kysyi lupaa istua pöntölle koemielessä.

Myöntävän nyökkäyksen jälkeen asiakas riisui housunsa ja asetteli paljaan hanurinsa istumarenkaalle. Vaikutuksen masimoimiseksi eräs joukkueen miespuolisista jäsenistä ryhtyi antaumuksella selailemaan povitaskustaan kaivamaansa Jallu-nimistä aikuisviihdejulkaisua. Myyjien reaktiot vaihtelivat, mutta poikkeuksetta mainittiin yksi tai useampia Helvetin toimitusjohtajan lukuisista lempinimistä.

Turkinpippureita ja pullakahvia

Vuoden 2001 parhaasta jäynästä palkittiin Tampereen arkkitehtikillan joukkue. Minibussilla liikkunut seurue parkkeerasi ajokkinsa paikallisen Citymarketin pihaan. Ajokin ovet avattiin selälleen ja maahan liimattiin ilmastointiteipistä iso neliö, jonka jälkeen alkoi uhrien metsästys.

Tampereen tähtilaitoksen tutkijoiksi esittäytyneet jäynääjät pyysivät parkkipaikalla liikkuneita ihmisiä vapaaehtoisiksi koehenkilöiksi tieteelliseen kokeeseen, jolla testattiin laitoksen paikannussatelliitin kykyä paikallistaa ihmisten tarkka sijainti sekä erottaa yksittäisiä kehonliikkeitä toisistaan.

Koehenkilöt seisotettiin neliön sisään ja heidän oikeaan käteensä asetettiin anturi, joka oli tehty kahden teipinpalan väliin puristetusta turkinpippurikarkista. Kun satelliitti oli parkkipaikan yläpuolella, pyydettiin koehenkilöitä tekemään erinäisiä mammajumppaa muistuttavia liikesarjoja.

Koska satelliitti pystyy erottamaan myös tiettyjä suun liikkeitä, pyydettiin koehenkilöitä toistamaan testin päätteeksi kuorossa: “Minua on jäynätty”. Kollektiivisen naurukohtauksen laannuttua jäynääjät kaivoivat minibussin kätköistä eväskorin ja tarjosivat höynäyttämälleen porukalle perinteiset pullakahvit.

Tampereella on osattu ennenkin

Tamperelaisten edesottamuksia on saanut maistaa myös taannoin 15 vuotta täyttänyt paikallinen ylioppilaskunta, joka sai eräältä jäynäseurueelta syntymäpäivälahjaksi raudoitetulla betonilla täytetyn Moskvitch-henkilöauton.

Herroja odotti siistissä ja puhtaaksi puunatussa kahvihuoneessa valtava paketti. Puheenjohtaja poisti käärepaperin ja syvä hiljaisuus laskeutui taloon.

Lahjan luovutuspaikaksi valittiin TTKY:n kahvihuone. Ovet ja ikkunat olivat liian pienet Mossen ujuttamiseksi sisään, joten jäynääjät purkivat auton osiksi. Palaset kannettiin kahvihuoneeseen, jossa ajoneuvo kasattiin taas uuteen uskoon. Kun työn jäljet oli siivottu ja huoneen lattia vahattu, Mosse paketoitiin kauniiseen lahjapaperiin.

Työmiehet jatkoivat matkaansa ylioppilaskunnan 15-vuotisbileisiin, joiden päätteeksi hallituksen puheenjohtaja, koulun rehtori ja hallintojohtaja kutsuttiin vastaanottamaan delegaation synttärilahjaa. Herroja odotti siistissä ja puhtaaksi puunatussa kahvihuoneessa valtava paketti.

Puheenjohtaja poisti käärepaperin ja syvä hiljaisuus laskeutui taloon. Päitään puistellen herrat mittailivat vanhaa Mossea sekä kahvihuoneen ovia ja ikkunoita. Jäynän vaikutuksen maksimoimiseksi autoon oli sovitettu ikkunoiden alareunan tasalle koko korin sisätilan peittävä vanerilevy, joka oli kuorrutettu ohuella betonikerroksella ja harjateräksen pätkillä.

Todellisuutta huomattavasti raskaammalta vaikuttaneen pakkauksen kruunasi betonoidun vanerin läpi pilkistävä ohjauspyörän puolikas sekä tuoreeseen betoniin huteralla käsialalla sormeiltu teksti: “Vilpittömät onnittelut 15-vuotiaalle”.

Kaupungin insinöörien vastaveto

Jos oman Mossensa saakin tuhria, ei vieraan tai julkisen omaisuuden tärveleminen kuulu teekkarijäynän luonteeseen. Tästä on muistutuksena Otaniemen teekkareiden takavuosien jäynä, joka kirjaimellisesti kääntyi tekijöitään vastaan.

Käteen ropsahti syyte kaupungin omaisuuden turmelemisesta.

Espoolaisjoukkue oli saanut päähänsä parantaa pääkaupunkiseudun liikenneturvallisuutta. Yhden yön aikana pojat liimasivat Helsingin keskustan nopeusrajoituskyltteihin aidon näköiset kontaktimuoviset tarrat, jotka pudottivat kunkin merkin määräämää nopeusrajoitusta kymmenellä kilometrillä tunnissa.

Jäynän jälkien siivousta helpottaakseen teekkarinplantut olivat jättäneet kunkin tarran reunaan liimaamattoman suikaleen, josta tarttuen tarra olisi helppo poistaa rennolla ranneliikkeellä ja kynsiä katkomatta.

Huolellisista valmisteluista huolimatta virkavalta oli alta aikayksikön jäynääjien niskatukassa kiinni. Käteen ropsahti syyte kaupungin omaisuuden turmelemisesta. Kun pojat tarjoutuivat itse poistamaan liimaamansa tarrat, heille kerrottiin kaupungin työmiesten jo hoitaneen homman.

Ja sitten tuli lasku. Jäynäjoukkueelta karhuttiin tähtitieteellistä korvaussummaa perusteena tähtitieteellinen määrä miestyötunteja, joka rentoon työtahtiin tottuneilta kaupungin miehiltä oli huvennut liikennemerkkejä rapsutellessa. Tarrojen reunaan jätettyjä repäisynauhoja kaupungin miehet eivät kuulemma löytäneet, ja lasku oli sen mukainen.

Opintotuki ei riittänyt vahingonkorvauksiin, joten kaupunki tarjosi poikasille mahdollisuuden hyvittäätekosensa työllä. Joukko tulevia diplomi-insinöörejä pääsikin soveltamaan korkeakoulun penkillä hankkimaansa sivistystä haravan ja lapion varressa.

Jävla Finnar!

Se kaikkien aikojen kuuluisin teekkarijäynä odottaa vielä tänäkin päivänä vertaistaan haastajaa. Kuka vielä muistaa juoksijalegenda Paavo Nurmen vedenalaisen seikkailun Tukholman edustalla 40 vuotta sitten?

Keväällä 1961 joukko Otaniemen teekkareita kuuli uutisen, jonka mukaan ruotsalaiset tiedemiehet aikovat nostaa pintaan pari sataa vuotta sitten Tukholman edustalle uponneen Wasa-laivan. Vuosisadan älynväläyksen seurauksena poikapoppoo marssi ostamaan juoksijalegenda Paavo Nurmen patsaan pronssisen pienoismallin, jota myytiin tuolloin rakenteilla olleen Otaniemen urheiluhallin rahoittamiseksi. Pysti mukanaan seurue matkusti Tukholmaan.

Illan hämärissä pojat soutivat Wasa-laivan uppoamispaikalle ja sukelsivat urheilijapatsaan pohjassa makailevan laivavanhuksen kannelle. Seuraavana päivänä sankka joukko tukholmalaisia kokoontui juhlallista nostoseremoniaa todistamaan. Svenssoneiden leuat venähtivät pahemman kerran, kun kunnianarvoisan Wasa-laivan mastojen jälkeen pintaan nousikin suomalaisen urheilusankarin pronssiin valettu pää.

Ruotsalaiset pitivät patsaan löytymistä meriarkeologisena sensaationa. Paikallisessa lehdistössä syntynyt kohu äityi entisestään, kun juoksijalegendan outo vesiretki paljastui suomalaisten teekkareiden tekemäksi jäynäksi.

Paavo Nurmen harharetki on mainio esimerkki onnistuneesta jäynästä. Suurta luovuutta osoittanut temppu tuotti makeat naurut sen tekijöille että pilan kohteena olleelle yleisölle. Jäynä ei myöskään aiheuttanut aineellisia vahinkoja tai henkistä kärsimystä, ellei sellaiseksi lasketa höynäytetyn ruotsalaisen lehdistön loukattua ammattiylpeyttä.

Ruotsalaiset pitivät patsaan löytymistä meriarkeologisena sensaationa.

Teksti: Miikka Järvinen. Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa T-lehden 07/2001-numerossa.