8.11.2013

    Energiaa ja tutkimustietoa omasta aurinkovoimalasta

    Professori Jero Ahola

    Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tutkitaan, miten auringosta saataisiin energiaa mahdollisimman korkealla hyötysuhteella. Yliopiston oma aurinkovoimala käynnistyy loppuvuodesta.

    Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) katolle on kesän aikana asennettu satoja piikidepaneeleja. Myös uudet autokatokset on katettu aurinkopaneeleilla. LUT:n aurinkovoimalan paneelien yhteinen pinta-ala on noin 1 000 neliömetriä, ja se kasvaa vielä noin 300 neliöllä, kun aurinkovoimalan viimeiset paneelit ensi vuonna asennetaan paikoilleen. Voimalan vuosituotanto on 160 megawattituntia. Kymmenen sähkölämmitteistä omakotitaloa lämpiäisi sillä vuoden. Yliopiston vuotuisesta sähköenergian tarpeesta aurinkovoimalan tuotanto kattaa muutaman prosentin.

     

    Voimala ja tutkimuslaboratorio

    Tärkeintä on kuitenkin voimalan käyttö tutkimus- ja opetuslaboratoriona. LUT:ssa selvitetään muun muassa aurinkokennojen verkkoliityntöjen toteutusta ja toimivuutta, tulevaisuuden älykkäitä verkkoja sekä energian optimaalista hyödyntämistä.
    Teoria ja käytäntö yhdistyvät aurinkovoimalassa hienosti.

    – Opiskelijat ovat osallistuneet voimalan rakentamiseen tekemällä kaapeleita ja asennuksia, ja kunhan voimala käynnistyy, riittää erilaisia tiedonkeruu- ja analysointitehtäviä kaikille kiinnostuneille, sanoo professori Jero Ahola.

    – Tarkoitus on myös rakentaa erilaisia mikroverkkoja ja kokeilla niiden toimintaa.

    Tasakatot parempaan käyttöön

    Yliopiston katoille asennetaan yli 800 aurinkopaneelia. Suurin osa niistä on kiinalaisvalmisteisia, mutta joukkoon sijoitetaan muuallakin – myös Suomessa – valmistettuja paneeleja.

    – Eri valmistajien tuotteiden ja paneelityyppien vertailu hoituu siinä samalla, vaikkei se päätehtävämme olekaan, sanoo Ahola.

    Paneelit ovat pitkäikäisiä laitteita. Valmistajat takaavat, että vielä 25 vuoden käytön jälkeenkin niiden nimellistehosta on jäljellä yli 80 prosenttia.
    Vertailun vuoksi on yliopiston etupihalle sijoitettuun aurinkopaneeliin asennettu kääntölaite, joka suuntaa paneelit kohti aurinkoa. Kääntölaitteen ansiosta paneelien keräämä vuotuinen energiamäärä lisääntyy 20–40 prosenttia.

    Useampia käännettäviä paneeleja ei kuitenkaan hankittu kustannussyistä. Yhden käännettävän paneelin hinnalla saa monta kiinteästi asennettavaa peruspaneelia.

    – Ne ovat lähes huoltovapaita. Puhdistus silloin tällöin riittää, sanoo Ahola.

    Saasteetonta, hiljaista ja ilmaista energiaa

    Suomalainen energiapolitiikka ei nykyisellään kannusta aurinkoenergian käyttöön, vaikka Etelä-Suomessa on tarjolla saman verran ilmaista aurinkoenergiaa kuin Pohjois-Saksassa. 80 prosenttia Saksan aurinkoenergiasta tuotetaan jo nyt kattopaneeleilla.

    Yhteiskunnan kannustus esimerkiksi investointiavustuksen muodossa saattaisi professori Aholan mielestä innostaa suomalaisia nykyistä suurempaan energiaomavaraisuuteen.
    Aurinkovoimalan asentaminen on helppoa ja voimalan käyttö saasteetonta ja melutonta.

    Aurinkopaneelien hinnat ovat viime vuosina laskeneet reilusti, ja energian myyntikin on mahdollista, sillä jotkut paikalliset energiayhtiöt ostavat ylimääräisen sähkön pientuottajilta.
    Toisin kuin yleisesti luullaan, ovat pohjoisen sääolosuhteetkin aurinkopaneeleille suotuisat.

    – Matala lämpötila parantaa aurinkokennojen hyötysuhdetta. Aurinkopaneelit toimivat sitä paremmin, mitä kylmempää on, kertoo Jero Ahola.

    ”Valoisa kesä kompensoi pimeitä talvia”

    Euroopassa aurinkoenergian tuottaminen on bisnestä. Saksa on suurin tuottaja, Italia kakkonen ja Espanja kolmas.
    Espanjassa on rakennettu aurinkopuistoja. Saksassa suurin osa aurinkosähköstä tuotetaan yksityisten kiinteistöjen ja maatilojen yhteydessä olevilla aurinkokennoilla. Joka kymmenes saksalainen asuukin kiinteistössä, jossa on aurinkopaneelit.

    – Suomi on lähes Keski-Euroopan veroinen alue aurinkoenergian tuotannon kannalta. Pimeitä talvia kompensoi valoisa kesä, jolloin aurinkoa riittää lähes vuorokauden ympäri, Ahola muistuttaa.

    Teksti: Ulla Ylönen
    Kuvat: LUT/Teemu Leinonen ja Ari Nakari.

    Share: